KUN TULEVAISUUS HUOLETTAA

2/04/2016

Nyt olis kuulkaas vuorossa pitkästä aikaa vähän parempaa kuulumislöpinää! Mun on jo kauan pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta - ajatuksia menneestä ja tulevasta välivuoden keskellä, joten eiköhän anneta runosuonen sykkiä...

Taustatietona uudemmille lukijoille kertoakseni, mä viettelen siis tällä hetkellä ensimmäistä välivuottani. Valmistuin viime keväänä ylioppilaaksi enkä lähtenyt tai edes yrittänyt päästä opiskelemaan. Mä olin jo sisimmässäni päättänyt pitää välivuoden, sillä tunsin kirjoitusten ja koko lukion jälkeen kaipaavani kunnon breikkiä siitä kaikesta pänttäämisestä eikä mikään ala kiinnostanut mua sillä tavalla.

No, syksy alkoi ja ensimmäiset masentavat fiilikset välivuoden suhteen alkoi syntyä. Kun muut tuntui aloittaneen koulut, niin meikäläisen arki pyöri kodin, toimistotyön ja kuntosalin välillä. Päässä pyöri silloin tuhottomasti kysymyksiä. Miks mä en ole opiskelemassa? Mitä mä edes haluaisin opiskella? Missä mä haluan olla vuoden päästä? Tai millaista elämää haluan elää vuosien päästä, missä työssä mä viihtyisin? Mua masensi se, että päivät kului vaan siellä töissä ja kuntosalilla, kunnes lopulta tajusin että hei, kaikki on ihan okei. Mulla oli työpaikka, sain kuluttaa vapaa-aikani just niin kuin halusin, mun elämä oli stressitöntä! Ja se jos jokin tuntui rankan kevään jälkeen ihan luksukselta, sitä mä opin arvostamaan.

IMG_4098(1)

Päivät ja kuukaudet rullaili omalla painollaan, eikä alkusyksyn masentavista fiiliksistä ollut enää tietoakaan. Syyskuussa hain aiemman työpaikan ohella uuteen työpaikkaan ja olin yhtä hymyä saadessani kuulla, että pääsin sinne! Seuraavat kuukaudet joulukuun loppuun kuluikin sitten uudessa paikassa töitä paiskien, mikä oli kaivattua vaihtelua mutta samalla uuvuttavaa. Kun puoleen vuoteen ei ollut tarvinnut välttämättä herätä ennen kasia, tuntuivat jatkuvat aamuviiden herätykset rankoilta ja jokapäiväiset päikkärit ihan eriskummalliselta. (Ne univelat on kuitenkin saatu selätettyä luojan kiitos, eikä päikkäreitäkään oo muuten tullut otettua ;D) Myös varmistunut tieto Tampereelle muutosta oli eräänlainen onnenpotku ja se on kyllä eittämättä yks asia, mikä tekee mut tällä hetkellä sanoinkuvailemattoman onnelliseks. Näin off topicina, en oo voinut koskaan sanoa viihtyväni täällä Kankaanpäässä, jossa on kuitenkin yli kymmenen vuotta tullut asusteltua. Aina Tampereella käydessä oon tuntenut olevani enemmän kotona, kuin oikeassa kotikaupungissani, hassua eikö? Se onkin pääsyy, minkä takia oon enemmän kuin innoissani muutaman viikon päässä häämöttävästä muutosta.

Pikku hiljaa takaraivoon on kuitenkin alkanut taas nousta stressinpoikasta koska kuten moni tietää, yhteishaun alkuun on vähän päälle kuukausi aikaa. Se ahdistaa ja stressaa mua tällä hetkellä ihan suunnattoman paljon. Mä oon pitkin syksyä ja talvea selannut netissä koulutusvaihtoehtoja läpi ja yrittänyt saada jotain selkoa päähän, mut kun ei. Ajattelin sen tietyn kiinnostuksen kohteen selviytyvän tässä ajan kanssa, mutta vielä vuodenkin jälkeen se on edelleen täysin pimennossa. Mulla ei ole hajuakaan, mitä mä haluan elämässäni tehdä. Ja tiiättekö, se on aika pelottavaa.

Toki mä oon pyöritellyt mielessäni vaikka mitä aloja, mut mikään ei tunnu olevan se oikea. Liiketalous on ollut mulle aina sellainen niin sanottu varavaihtoehto. Muun muassa markkinointi kiinnostaa ja oonkin monesti sanonut haluavani omistaa ihkaoman PR-toimiston tai edes työskennellä sellaisessa. En kuitenkaan tiiä, onko se muka oikeasti mun unelma vai onko se vaan kivalta kuulostava ja päähän aikoinaan pinttynyt ajatus. Liiketaloudesta olis kuitenkin moneksi, eikä siitä missään nimessä olis haittaa tulevaisuudessa. Markkinoinnin lisäksi mua on kiinnostanut näin muutamia mainitakseni ainakin psykologia, muoti, oikeustiede, kauneudenhoito ja viimeisimpänä sisustusala. Mitään kohtaan mulla ei kuitenkaan oo sellaista tietynlaista paloa. Se, ettei vaan yksinkertaisesti tiedä mitä haluaisi tulevaisuudessaan tehdä, on oikeasti ahdistavaa. Joka kerta vaikkapa kavereiden kanssa opiskelusuunnitelmista jutellessa mulle tulee ainoastaan surkea olo ja haluaisin peittää silmät ja korvat muiden tietäessä päämääränsä. Miksei mulla voi olla sellaista?

IMG_4172(1)

All in all, välivuosi on tähän asti ollut ihan älyttömän hyvä kokemus enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Jollain tapaa oon kasvanut tosi paljon ihmisenä ja löytänyt itestäni sellaisia puolia, joiden olemassaolosta en edes ennen tiennyt. Oon ollut onnekas saadessani tehdä kahdessa paikkaa töitä, ja sitä kautta saanut tienattua paljon rahaa säästöön. Oon päässyt levähtämään ja elämään sitä stressitöntä elämää, mistä kouluaikoina pystyin vain haaveilemaan. Oon yksinkertaisesti nauttinut siitä, ettei mun päivät oo sekunnilleen aikataulutettuja ja siitä, että oon saanut viettää paljon enemmän aikaa niin oman itseni kuin myös läheisten kanssa. Edessä siintävä kevätkin tulee olemaan huomattavasti tapahtumarikkaampi kuin mennyt syksy. Suunnitelmissa olisi muun muassa lähteä ulkomaille ja toivottavasti lykästäisi myös töiden suhteen ja saisin keväälle/kesälle töitä. Ja no, uuteen kaupunkiin muutto tuo jo itsessään omia kivoja, uusia juttujaan mukanaan.

Opiskelukuviot kalvaa mieltä, mut yritän edetä päivä kerrallaan ja jos se ahaa-elämys sieltä syntyy niin mahtavaa. Mut jos ei, niin todennäköisesti tuun hakemaan jollekin alalle, mikä ei välttämättä niin hirveesti nappaiskaan, mut turhanpanttina en vaan yksinkertaisesti jaksaisi enää olla. Tai sitten löydän jonkun iiihanan työn, missä työskennellessä toinen välivuosi ei harmittaisi niin kovin. Saas nähdä...

Huhhuh, kun se runosuoni sitten sykkikin. Yhtä sekavaa tekstiä, kuin mitä mun pääkin on tällä hetkellä, mut se sattuu olemaan just nyt karu totuus. Onko siellä muita välivuottaan viettäviä tai jopa samoja fiiliksiä jakavia? Ja hei, te joilla on jonkinnäköinen päämäärä tiedossa, kertokaa ihmeessä teidän opiskelusuunnitelmista! :-)

10 kommenttia:

  1. Ensinnäkin tämä sun blogi on Anette aivan huippu! Toiseksi et todellakaan paini yksin tuon asian kanssa... Vieläkin ahdistaa kuunnella toisten selviä päämääriä ja selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia kun itsellä ei sellaisia ole (vieläkään:D). Tuntuu vain ylitsepääsemättömän vaikealta kuvitella itsensä johonkin tulevaisuuden työpaikkaan jos ei ole sellaista selkeää kutsumusta. Joka ikisellä välivuodella luulin tulevaisuuden suunnitelmieni selkenevän, mutta ei. Lopulta päädyin kanssa "turvalliseen" markkinointiin ja tähän mennessä olen itse kyllä tykännyt! Kai se itselleen sopiva ala löytyy vain kokeilemalla. Haha toivotaan, että nyt sitten tämän koulun aikana se tulevaisuuden kutsumus löytyisi(; Tiedän, että on stressaavaa, mutta yhden asian olen oppinut ja se on, että asioilla on aina tapana järjestyä:) Tsemppiä sinne:*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo sepä se, kun ei osaa kuvitella itteensä mihinkään, mihin ei oo nimenomaan sitä kutsumusta! Mut vitsit, sun au pair kokemukset ja ylipäätään espanjas asuminen on pistäny mut ihan kateelliseks ;D Kiva kuulla, että oot tykänny markkinoinnista! Toisaalta uskon, että siitä mäkin tykkäisin kun ei kai sellaset ajatukset tyhjästäkään synny... Kiitos Mari kommentista ja ihana kuulla että blogi on sun mieleen, tsemppiä myös sulle :)<3

      Poista
  2. Mulla aikalailla samoja mietteitä välivuodesta kun sulla, loppujen lopuksi ollut todella virkistävä tauko stressistä ja opiskelusta! Tosin siinä mennään eri linjoilla, että mulle on ollut yläasteelta asti selvää että oikikseen käy mun tie lukion jälkeen:) suosittelisin hakemaan kirjastosta noiden kaikkien sua kiinnostavien alojen pääsykoekirjoja ja lueskelmaan niitä läpi, ne meinaa aika hyvin kertoo millaista matskua siellä sitten todellisuudessa opiskellaan! Itselläkin tuli viime keväänä kun aloin noita oikiksen kirjoja pänttäämään tosi varma olo siitä että kyllä tää se mun juttu on:) tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep välivuosi on ollut juurikin virkistävä tauko! :) Sun oikiksen suunnitelma kuulostaa hyvältä ja ihan superia, että oot löytänyt sen jutun mihkä tähdätä! Ja hei joo, oonkin miettinyt että pitäis varmaan tutkailla kaikkia pääsykoekirjoja, joten enköhän nyt viimeistään suuntaa sinne kirjastoon ;D Tsemppiä myös sinne luku-urakkaan!

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta. Itse valmistuin viime keväänä merkonomiksi, eikä jatko-opiskelut todellakaan olleet ensimmäisenä mielessä. Voin allekirjoittaa täysin tuon, etten todellakaan tiedä mitä tulevaisuudessa haluan opiskella/tehdä työkseni, ja se on ahdistavaa! Trandenomiksi olisi tietysti tästä helppo jatkaa, mutta toisaalta taas mietin että onko se kuitenkaan se kaikista kiinnostavin vaihtoehto? Fysioterapeutin ammattikin on joskus pyörinyt mielessä, mutta niitäkin taitaa olla jo niin paljon ettei kaikille vaan löydy töitä.. huoh, on tämä päätösten teko joskus vaan vaikeaa :D Itse olen kuitenkin päättänyt olla ottamatta turhaa stressiä asiasta, ihan hyvin vielä yli parikymppisenäkin voi lähteä opiskelemaan, ja monet niin tekevätkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ihanaa", että siellä on sieluntovereita ;D Joo tradenomi ois varmasti helppo suunta, mut jos se ei kuitenkaa tunnu just siltä oikeelta niin hmm... Mullakin itse asiassa ollut fysioterapeutti joskus mielessä, mut jotenkin se hävis mielestä yhtä nopeesti kun tulikin! Heh, toivotaan että se ahaa-elämys syntyis meille molemmille ja niin kuin sanoit, eihän tässä mihinkään kiire oo! :)

      Poista
  4. Miten sattukin, että kirjotettiin niin samasta aiheesta just tänään! Mutta tosiaan, tiiän niin mitä käyt läpi, vaikka itse en ookkaan vielä yhtään välivuotta pitänyt, mutta tulevaisuudensuunnitelmat ovat niin auki ettei välivuosi todellakaan oo hullumpi vaihtoehto!
    Tsemppiä päätöksentekoon, kyllä se vielä jossain vaiheessa aukeaa, sitä mä uskon omallekin kohdalle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! :D Joo, mulla oli lukiossa vielä vähemmän ajatuksia minkään suhteen toisin kuin nyt on edes sitten jotain - eli eiköhän sullekin jotain ajatuksia synny ;) Välivuosi ei todellakaan oo hullumpi vaihtoehto, ei edes silloin vaikka suunnitelmat olis selvillä, on tää tauko opiskelusta ollut sen verran ihanaa ;-D Tsemppiä myös sinne! <3

      Poista
  5. Juu et todellakaan oo yksin tän asian kanssa! Mulla alkaa myös olemaan ensimmäinen välivuosi purkissa ja näyttää siltä että toinen olis alkamassa! Kaikki kyselee poikaystävän sukulaisia myöten, että ''Mihinkäs sinä nyt sitten?''. Hyväähän kaikki tarkottaa, muttakun itsekkin tietäis! Mielessä on kanssa ollut kyllä vaikka mitä, mutta haluaisin jos lähtisin jotain vuosiksi opiskelemaan, että sitä kohtaan olisi juurikin sitä paloa.. Huhhuh, toivotaan että nähtäis jotkut enneunet ensyönä jotka näyttäis mihin mennä! :D P.s. Tervetuloa Tampereelle!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä niiiin tiedän ton tunteen! Ihan kivaa, että kysellään, mutta kun ikinä ei pysty antamaan vastaukseksi muuta kuin epämääräistä muminaa ;D Mut sepä se, ei oikein huvittaisi vaan "pakosta" lähteä opiskelemaan jotain, mikä nyt ehkä sattuisi olemaan kivaa... Blaah, enneunia ei ainakaan vielä oo tullut mut toivotaan, että piakkoin! :D Ja hei kiitti, täällä ollaan jo ihan intopiukassa! :)

      Poista