HARD WORK PAYS OFF

8/24/2016

Mä teen kaikkeni, että jonain kauniina päivänä saan soiton työpaikan saamisesta, mut samalla sitä vaan väkisinkin ajattelee, että mitä jos ei sitä kaunista päivää näy.

Alkuun olin yllättävänkin positiivisin mielin menossa eteenpäin enkä lannistunut, vaikka työpaikkaa ei kuulunut ja tulevaisuus näytti isolta harmaalta kiveltä. Nyt on vaan myönnettävä, että jossain kohtaa positiivinenkin ihminen kohtaa negatiiviset tuntemukset eikä meinaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mä en kuitenkaan oo luovuttajatyyppiä ja kaikesta huolimatta haluan edelleen uskoa parempaan, että jonain päivänä voin vaikka nauraa tälle kaikelle.

Noin mä kirjoitin vajaa pari kuukautta sitten, kun työttömyyttä oli takana lähes puolen vuoden verran ja työnhakua vielä kauemmin. Siihen aikaan mun mieli oli tosi maassa ja se olo jatku entistä pahempana. Jotenkin vaan eli sille, että herää aamulla, tekee hakemuksia, käy ehkä lenkillä ja jaksaa keksiä jotain tekemistä, mikä lopulta oli vain sohvalla makaamista. Toisin sanoen musta tuntui just siltä, ettei elämällä oo mitään tarkoitusta ja kaikki "vaan" sen takia, että koin työttömyyttä.

IMG_0146

Mä oon aina, aina sanonut etten ikinä halua joutua työttömäksi ja vaikka se onkin todellisuudessa ihan eri asia nyt, kuin vaikkapa parinkymmenen vuoden päästä, niin oli mennyt puolivuotinen silti yks elämäni rankimmista. Sitä todellisuutta ei vaan osaa ajatella, ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

En oo koskaan ajatellut että asioita sais helpolla, mut viimeistään nyt mä tiedän että joidenkin asioiden eteen on tehtävä ihan törkeesti hommia. Aiemmin kun oon päässyt nimenomaan niillä suhteilla töihin, niin melkoisen karu todellisuus iski vasten kasvoja, mistä oon loppupeleissä vaan kiitollinen. Asiat ei tapahdu itsestään, todellakaan, vaan niiden eteen on uhrauduttava tavalla tai toisella. Ja se on niin totta kuin olla ja voi, että sitä mitä tosissaan haluaa, siihen riittää myös motivaatiota viimeiseen asti vaikka kuinka pahalta tuntuisi.

No, tasan kuukausi ton postauksen jälkeen mä sain kuulla, että mä oon saanut työpaikan! Mä en meinannut uskoa, kun iltamyöhäsellä luin esimieheltä saamaani viestiä, joka kaiken kukkuraksi alkoi sanoilla "Valinta oli vaikea...". Se tunne oli niin uskomaton, että pelkästään sen ajatteleminen tuo kylmänväreet iholle!

Ja tiiättekö, ei siinä vielä kaikki; mä sain nimittäin maanantaina kuulla, että pääsen opiskelemaan! Kun tieto hylätyksi tulemisesta ammattikorkeeseen tuli, päätin hetken keräilyn jälkeen selata kaikki mahdolliset avoimen yliopiston, kansanopistojen, aikuiskoulutuksen yms. koulutukset läpi siinä toivossa, että joku kuulostaisi kiinnostavalta. No, kaikista mahdollisista vaihtoehdoista yks kuulosti ja hetken aikaa mä pakoilinkin hakemuksen laittamista, koska halusin sitä niin paljon, enkä osannut pukea innostustani ja kiinnostustani sanoiksi. Ens kuussa mä alan siis opiskelemaan markkinointia ja se on mulle hurjan iso asia! En tiedä, onko se lopulta se meikäläisen juttu, mutta tällaisessa tilanteessa ei oikein auta muuta kuin testata ja katsoa - ja toivoa, että se ois se juttu.

IMG_0181

Huuh mä en voi sanoin kuvailla, kuinka helpottunut, kiitollinen ja ennen kaikkea onnellinen mä just nyt oon. Se, että joudut monen kuukauden ajan raapustelemaan kerta toisensa jälkeen hakemuksia, pettymään haastattelujen jälkeen, unohtamaan mahdolliset opiskelut, pyörittelemään päivästä toiseen peukaloita, katsomaan sivusta vaikkakin onnellisena, kun kaverit pääsee opiskelemaan, miettimään ihan tosissaan että onko millään mitään merkitystä - se on aika rankkaa ja kaiken sen jälkeen tuntuu ihan mahdottoman hyvältä, että on päässyt lopulta tähän pisteeseen. Että kaikki se työ ja odotus lopulta palkitaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Mun usko oli vähällä loppua, se oli niin lähellä, mutta mä jaksoin pysyä vahvana ja uskoa siihen, että asiat järjestyy. Koska asioilla vaan on tapana järjestyä, ennemmin tai myöhemmin. 

16 kommenttia:

  1. Onnea! :) Työpaikat on kyllä niin kiven alla nykyään ja hirveästi pitäisi olla työkokemusta takana että valitaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla! :-) Joo puhut kyllä niin totta, ei sitä osannut vielä koulunpenkillä ajatella kuinka vaikeeta töiden saaminen voikaan olla...!

      Poista
  2. Paljon onnea työ- ja opiskelupaikasta, oot niin ansainnut ne!! :)

    VastaaPoista
  3. Mä niiin tiedän jokaisen noista fiiliksistä, olin itekin tasan samassa pisteessä muutama vuosi takaperin... Kyllähän se näin jälkeenpäin ajateltuna opetti tosi paljon, mut ei sitä todellakaan kenenkään kohdalle toivois. Onnea ihan hurjasti molempien johdosta! :-)♥

    lily.fi/blogit/kaunis-kaaos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kiva", että joku pystyy samaistumaan fiiliksiin! Se on kyllä tosi, että tollanen tilanne opettaa ihan mahdottomasti, mut nimenomaan ei haluais sitä kenellekään! Kiitos niin paljon! ♥

      Poista
  4. Oon aidosti niin super iloinen sun puolesta! Siinä kun juteltiin ja tuli valiteltua omia juttuja, niin haluisin kyllä tän luettua perua kaikki sanat... :( Onneksi sait vihdoin töitä ja vielä OPISKELUPAIKANKIN!! ❤️ Markkinointi kuulostaa ihan tajuttoman siistiltä, mä ainakin aijon ottaa siitä kursseja! Mitä nyt vähän tiedän mitä markkinoinnin parissa työskentelevät tekee niin se on mageen kuuloista ja varmasti hyödyllinen koulutus missä vaan alalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Hei höps, kaikilla on omat murheet ja valituksen aiheet - joillakin "suuremmat" ja jollakin "pienemmät" - ei niitä voi vertailla, koska mun tilanne oli pientä johonkin muuhun verrattuna, mut kuitenkin mulle iso paikka :) Mä oon kanssa iät ja ajat kokenut markkinoinnin kiinnostavana ja nimenomaan hyödyllisenä työskenteli sitten missä tahansa loppujen lopuksi! Kiitoskiitoskiitos kommentista!! <3

      Poista
  5. Vitsi miten hienoa että sait viimein töitä, ja vielä opiskelupaikankin! ♥ Itselläni varsinainen työnhaku on vasta alkamassa, kun täytyisi löytää sellainen paikka, jossa niitä tuntejakin olisi riittävästi.. olen tehnyt pitkään vaatekaupassa pientä tuntimäärää, ja nyt kun tuntini tippuivat entisestään, on pakko alkaa keksimään jotain muuta. Itsekin pelkään sitä ahdistusta ja alakuloisuutta kun päivissä ei tule olemaan oikein mitään sisältöä, ja se pelottaa jo nyt :/ Olen kyllä samaa mieltä, että asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella, mutta välillä sitä vaan epäilee itseään tällaisissa asioissa. Toivon vaan että löytäisin pian kunnon töitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää kyllä aikas mahtavaa! :) Voi vitsit, toi on kyllä niin kurja tilanne - säkin varmasti tekisit mielelläs enemmän tunteja sinne vaateliikkeeseen... Se kieltämättä oli kaikkea muuta kuin kivaa, eikä sitä halunnut edes parhailla kavereille näyttää millainen tilanne todellisuudessa oli. MUTTA, kuten itekin sanoit ja kuten munkin tilanteessa, asioilla on tapana järjestyä ja mä tiedän, että myös sä tuut löytämään kunnon työpaikan - ehkäpä vielä nykyistä kivemman! :) Ja mä annan neuvon, ota vapaudesta kaikesta huolimatta pienetkin ilot irti, koska kun se kunnon työpaikka löytyy, voi olla että tuut tietyllä tapaa ikävöimään sitä vapautta! Tsemppiä ihan älyttömästi työnhakuun - se voi olla raskasta, mutta lopulta niin palkitsevaa <3 Kiitos, että kommentoit! ♥

      Poista
  6. Onnea sulle ihan hirmuisesti niin työn kuin koulunkin johdosta!! Ihanaa, että sulla järjestyi asiat noin hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, isot kiitokset Henna <3 Aika huikee fiilis on kyllä kieltämättä... :')

      Poista
  7. Minkälaiseen kouluun oikein pääsit sisään?Olis kiva kuulla tämmösistä erilaisistakin vaihtoehdoista lisää, kun niistä ei yleensä puhuta :D ei varmaan monella tuu mieleen että on muitakin vaihtoehtoja kuin korkeakoulut ja amis

    VastaaPoista
  8. Oi paljon onnea työ- ja koulupaikasta!! Mää oon myös nyt tossa tilanteessa, että jotain töitä pitäis koittaa saada ja vaikka mulla ei oo tätä vaihetta hirveän kauan takana niin en voi sanoo etteikö ois raskasta. Varsinkin uudella paikkakunnalla mistä ei tunne ketään niin on vähän yksinäiset fiilikset välillä. Toisaalta mä oon niin semmonen tuuliviiri, että välillä ahdistaa ja välillä nautin tästä vapaudesta ilman töitä, mut enemmän mä sille puolelle kallistun, että ois ihana saada jotain rytmiä tähän arkeen. Mut niinhän se menee, asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella, vaikkei joka hetki siihen ite uskoiskaan :-)

    VastaaPoista