ME-TIME

10/31/2016

Oon aina ollut sellainen, joka tarvii sosiaalisiin tilanteisiin kaverin, mut samalla sellainen, joka tarvii keskimääräistä enemmän omaa aikaa. Ei oo tullut kuulonkaan, että kävisin yksinäni syömässä, leffassa tai reissussa. Monet esimerkiksi sanoo, että pitäisi joskus kokeilla matkustaa yksinään, mut mä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi pitäis tehdä sellaista mikä on toisen kanssa koettuna varmasti moninkertaisesti kivempaa.

Mut samaan aikaan mä rakastan olla yksinäni. Nautin omasta ajasta, omien juttujeni tekemisestä ja siitä, että teen just sellaisia asioita mistä tykkään ja milloin tykkään.

IMG_1171

Siitäkin huolimatta, että nautin yksinolosta, pelotti mua vähän etukäteen miten tuun pärjäämään ypöyksinäni omassa asunnossa. Jännitin sitä, josko omaa aikaa onkin ihan liiaksi koska vielä kotona asuessa kuitenkin nautin myös siitä, että seinän toisella puolen tiesi olevan ihmisiä ja seuraa sitä halutessaan. Mut turhaa pelkäsin, mä oon nimittäin ottanut yksinasumisesta jo nyt kaiken ilon irti. Se, että saa tehdä mitä tykkää just silloin kun tykkää on niin huippua. Se, että voin röhnöttää koko päivän sängyssä jos siltä tuntuu ilman, että joku valittaa että pitäisi siivota tai se, että voin kuunnella musiikkia ilman kuulokkeita ja tanssia ympäri kämppää kun on sellainen fiilis.

Rakastan olla ihmisten seurassa ja viettää läheisten kanssa aikaa, mut sen vastapainoks kaipaan tosi paljon aikaa itteni kanssa. Sosiaalisuus samaan aikaan antaa ja ottaa energiaa, jolloin yksinolo sen jälkeen tuntuu melko ihanalta.

Ja vaikka tykkään asiakaspalvelutyöstä, niin työvuorojen jälkeen se tunne, kun saa romahtaa sohvalle ja olla ihan yksin, on aika sanoinkuvaamaton. Mä nautin, kun saan käpertyä illalla peiton alle, syödä iltapalaa ja katsella netflixiä tai lukea kirjaa. Silloin mä oon seuraavana päivänä taas ihan eri, miellyttävämpi ihminen.

1 kommentti:

  1. Ihana postaus ja voin samaistua niin täysillä! Mä oon ihan samanlainen luonteeltani :-)

    VastaaPoista