BARCELONA PHOTODIARY

12/30/2016

Tällä kertaa joulupostaukset jää sikseen, nimittäin mä en ottanut yhden yhtäkään kuvaa koko joulusta. Mä halusin ihan tosissani keskittyä vaan seurasta nauttimiseen, joten tällä kertaa säästetään ne hömpötykset muille ja ensi vuoteen! Sen sijaan pääsette vihdoin kurkistamaan vähän meidän kuukauden takaiseen Barcelonan matkaan, better late than never? ;-)

Meidän Barcelonan reissu oli mulle jotain ihan uutta ja pelkästään hyvällä tavalla. Mun veri on alkanut vetää vaan entistä enemmän ulkomaille, mä rakastan matkustamista, uusien kulttuurien kokemista ja näkemistä, ja tää matka meni jollain tapaa ihan uusiin ulottuvuuksiin.

IMG_2467 IMG_2334IMG_2216 IMG_2073 IMG_2389 IMG_2398 IMG_2376 IMG_2426

Me oltiin reissussa siis viis päivää, joista kolme oli kokonaista. Ei oltu tehty etukäteen oikeastaan mitään suunnitelmia, vaan mentiin joka päivä fiiliksen mukaan ja otettiin tosi rennosti, mistä mä tykkäsin.

Yövyttiin yhdessä Sweet Inn Apartments -asunnossa, joka oli sijainnin ja kunnonkin puolesta hyvä valinta. Metroasema oli muutaman minsan kävelymatkan päässä, ruokakauppoja oli joka nurkalla ja isolle ostoskadullekin oli vaan kilsan matka!

IMG_2241 IMG_2349 IMG_2287

Yks päivä pyhitettiin nähtävyyksien kiertelyyn. Aloitettiin päivä Park Güellista, mistä oli ihan huikeet maisemat kaupunkiin. Mä uskon että kesäaikaan puisto on vielä reippaasti kauniimman näköinen, vaikkakin sitä se oli myös nyt! Puiston teitä pitkin käpötellessä mulle viimeistään tuli sellanen huojentunut lomafiilis.

Lisäks käytiin katsomassa La Sagrada Familiaa, katedraalia ja vikana päivänä piti myös käydä ihastelemassa Casa Batllóa. Myös Ciutadellan puistossa tuli pyörähdettyä, mutta se oli jotenkin tosi ankeen tuntunen siihen verrattuna mitä oli kesäisistä kuvista katsellut - jätettiinpähän ens kertaankin jotain!

IMG_2086 IMG_2059 IMG_2381

Meidän päivät täyttyivät nähtävyyksien lisäksi kauppojen kiertelyllä. Käytiin niin ostoskeskuksissa sekä keskustan ostoskaduilla, melkoinen shoppailijan paratiisi kaiken kaikkiaan! Mä en tehnyt mitenkään erityisen paljoa ostoksia, mut mä voisin silti jossain vaiheessa taas esitellä pitkästä aikaa uutukaisia.

Matka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen mitä olinkin odottanut sen olevan, mut jotenkin se yleinen fiilis oli ihan muuta mitä olin kuvitellut. Mä tiesin, et joko tuun pettymään kaikkien hehkutuksien jälkeen tai rakastumaan totaalisesti ja arvaattekin varmaan, että jälkimmäinen vei. Matkaseurakin oli mitä parhain - musta on vaan niin huippua, että mulla on maailman huikein veli ja sillä maailman ihanin tyttöystävä, josta on tullu mullekin ihan lemppari ystävä!

MITÄ MULLE KUULUU

12/23/2016

Mulle on viime aikoina ollut jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeeta tulla kirjoittelemaan teille. Tekstiä varten on kyllä riittänyt ajatuksia vaikka millä mitalla, mut niiden ajatusten laittaminen sanoiksi on tuntunut jostain syystä tosi hankalalta, mikä on mut tuntien harvinaista, koska mä rakastan kirjoittamista ja tunteiden purkamista. Edellisestä postauksesta on vierähtänyt lähes kuukauden verran, ja sieltä päin onkin tullut pariin otteeseen kyselyitä mistä kiikastaa. Tarkotuksella oon jättänyt vastaamatta, juurikin samasta syystä, etten oo saanut järkevää tekstiä aikaiseksi.

No, mistä sitten kiikastaa? Yhtään mitään kaunistelematta, mun syksy - tai pari viimeistä kuukautta on olleet tosi raskaita. Mä en oo voinut henkisesti hyvin ja se on heijastunut oikeastaan kaikkeen mitä oon tehnyt. En oo ollut oma itteni, oon laiminlyönyt henkisen hyvinvoinnin lisäksi fyysistä puolta ja yleisesti motivaatio on ollut täysin hukassa.

Mä oon ihmisenä samaan aikaan tosi vahva ja tosi herkkä. Joskus haluan selviytyä kaikesta yksin ja taas toisena hetkenä kaipaan tukea jatkuvasti. Tällä kertaa mä halusin selviytyä yksin. Mä en halunnut tai oikeastaan kehdannut kertoa kellekään mun todellisia tuntemuksia, koska ajattelin ettei mulla oo oikeutta tuntea niin. Että mun pitäis olla vahva ja koska kaikki on yleisesti ottaen hyvin, mä en voi voida henkisesti huonosti.

Se, mikä on ollut pahinta ja kasvattanut entisestään sitä huonoa fiilistä, on se etten löytänyt ulospääsyä siitä tilanteesta. En vieläkään oo pystynyt antamaan selitystä sille, minkä takia oon ollut niin huonona ja mistä kaikki on saanut alkunsa. Yhtäkkiä mä makasinkin kaikki päivät, enkä nähnyt valoa tunnelin päässä - se oli aika pelottavaa.

Omien ongelmien lisäksi meidän perhe on joutunut kokemaan pienen ajan sisällä käsittämättömän paljon surua. Viikon sisään saatiin kuulla aivan liikaa suru-uutisia, kun sekä mummi että isomummi nukkuivat pois. Mun suurin ja ainoa pelkoni on se, että läheisille tapahtuu jotain tai menetän heidät. Ja kun suurin pelko käy toteen useampaan otteeseen, niin kyllä vahvinkin heikentyy. Erityisesti mummin poisnukkuminen otti tosi koville, koska mä en ollut ehtinyt edes tottua siihen ajatukseen, että loppu olisi lähellä. Kaikki tapahtui niin nopeesti ja halusin viimeiseen asti uskoa, että mummi pääsee vielä hyvinvoivana omaan kotiinsa. Ja kun eräänä päivänä sairaalassa vieraillessa heräsin todellisuuteen, olin rikkinäisempi kuin koskaan.

Mulle hautajaiset oli ne pahimmat romahdushetket. Samaan aikaan pelkäsin ja odotin niitä, koska tiesin, että ne tulee olemaan mulle älyttömän kova paikka mutta myös helpotus. Ja niin ne olikin, niiden jälkeen on alkanut päivä kerrallaan helpottamaan enemmän ja enemmän.

Kaikista hassuinta tässä on se, että mulla oli kaikki ihan oikeesti hyvin. Mulla oli vihdoin työpaikka sekä koulupaikka, aina niin ihanat läheiset ympärillä ja olin just muuttanut omaan asuntoon, mutta silti samaan aikaan olin vaan niin poikki. Jollain tapaa haluan uskoa, että mun henkinen puoli romahti just siks - koska mun elämä oli ottanut täyskäännöksen siihen verrattuna mitä se oli reippaan puoli vuotta ollut. Ehkä se loppujen lopuks olikin liikaa mun pääkopalle, tai sit kaikkeen on joku ihan muu selitys. Mä en tiedä, mutta sen mä tiedän, että vihdoin mä alan olemaan taas oma itteni.

Nyt tiedän myös sen, että aina ei tarvitse olla vahva. Huonompia aikoja tulee, mut se sisäinen vahvuus pyrkii keinolla millä hyvänsä esiin aina lopulta ja jonain päivänä elämä näyttää taas kirkkaammalta. On täysin okei voida huonosti, vaikka asiat oliskin hyvin.

Mä en suunnitellut yhtään etukäteen mitä mä kirjottaisin, vaan päätin antaa sormien vaan näpytellä - olkoon kuinka sekavaa tekstiä tahansa. Mulla alkoi tänään peräti viiden päivän vapaat töistä ja mä oon huomenna koittavasta joulustakin erityisen innoissani. Oon kokenut joulun aina vuoden ihanimmaks ajaks ja jotenkin tänä vuonna se on saanut taas ihan uuden merkityksen kaikkien vaikeuksien jälkeen. Mä aion nauttia täysinrinnoin mun rakkaiden läheisyydestä, syödä läjäpäin jouluruoan lisäksi suklaata, katsoa joululeffoja ja pelailla perinteisesti lautapelejä ja ennen kaikkea, keskittyä rentoutumiseen!

Haluan vielä loppuun toivottaa jokaiselle aivan ihanaa joulua, nauttikaahan!