OPISKELUKUVIOISTA

4/20/2017

Mä vietän just nyt toista välivuottani. En voi edes sanoin kuvailla, kuinka onnellinen oon että päädyin toiseen välivuoteen, koska tää on ollut kaikesta huolimatta ensimmäistä rutkasti parempi. Oon saanut tehdä paljon enemmän töitä, kääntänyt elämäni lähes tulkoon ylösalaisin ja saanut yleisesti vaan sellaista tiettyä tatsia elämään. Ja vaikka mä vielä vuosi sitten tähän aikaan ajattelin, etten missään nimessä halua toista välivuotta, niin tiedän sen olleen paras mahdollinen ratkaisu.

Viime vuonna yhteishaun alettua mä en tiennyt yhtään, mitä mä haluaisin opiskella ja hartaasti toivoin, että vuoden päästä siitä olisin tietoinen. Mut mä en ole. Mä en vielä tänäkään päivänä tiedä mitä mä tulevaisuudelta haluan ja se ei tuo mulle muuta kuin ahdistuksen, pelon ja tietynlaista ärsytyksen tunnetta.

Vaikka oon nauttinut välivuodestani täysin rinnoin, niin jo viime vuoden lopulla mulla alkoi syntyä stressinpoikasta tästä keväästä ja yleisesti siitä, mitä tulee tapahtumaan. Oon ollut viimeset pari kuukautta niin poikki kaikesta järkeilystä ja rehellisesti sanottuna peloissani siitä, mitä mun tulevaisuudessa tapahtuu, että oon saanut useampaan otteeseen ahdistuskohtauksia. Pelkästään opiskelujuttujen ajatteleminen on saanut mut haukkomaan henkeä ja itkemään hysteerisesti, ennen yhteishakua en pystynyt edes selaamaan opintopolkua ilman, että nousen pystyyn ja pyörin ympäri kämppää samalla itkien - niin ahdistunut mä oon ollut ja se on saanut musta aikalailla mehut irti. Sen vuoksi halusin lykätä ja jättää ajatukset tuonnemmaks ja lopulta sainkin yhteishaun kuntoon vasta vikana päivänä. Tiedän, että siellä on ihmisiä, jotka ajattelee että miten se nyt voi olla niin iso juttu, mut tiedän myös että siellä on niitä jotka ymmärtää just mitä tarkoitan. Ihmiselle, jolle kouluttautuminen on yks elämän tärkeimmistä asioista, on jatkuva epätietoisuus henkisesti aika raskasta.

Tiedän, että haluan opiskelemaan. Oon ennenkin sanonut, että tekisin mitä vaan jotta mun päässä välähtäis mitä mä haluan opiskella tai ennemminkin, mihin mä haluan tähdätä. Mut sitä välähdystä ei vaan oo tapahtunut. Se on yks suurin syy, minkä vuoksi en tykkää puhua muiden kanssa tulevaisuuden suunnitelmista, varsinkin kun jotkut eivät tunnu ymmärtävän sitä, että joillakin nyt ei vaan ole sitä tiettyä unelmaa, jota kohti mennä. Tiedän myös sen, ettei mun tarvi tietää mitä haluan tehdä työkseni, mutta kunpa vaan tietäisin varmaksi edes alan mille suunnata.

IMG_7941

Oon kuitenkin pikkuhiljaa alkanut näkemään jotain valoakin tässä kaikessa - päädyin hakemaan alalle, joka mahdollistaa mulle paljon eikä sido mua vaan tiettyyn juttuun, ja se on tässä tilanteessa paras ratkasu. En totta tosiaan tiedä onko se mun paikkani, mut haluan tosissani uskoa siihen. Vähän ajan päästä julkaistava ennakkomatsku tulee olemaan mun pyhäkirjani reilun kuukauden verran ja mä aion tehdä sen kanssa kaikkeni, jotta saan kesällä opintopolun avattuani itkeä viime vuoden harmituksen sijaan onnesta.

Mitä välivuosien pitämiseen tulee, niin kuten jo sanoin, oli toinen välivuosi paras mahdollinen valinta. Oon kehottanut muitakin asiasta kysyessään pitämään välivuotta, jos yhtään siltä tuntuu - sä pääset hyvässä lykyssä kokemaan vaikka ja mitä ja sun elämässä voi tapahtua jos minkämoisia mullistuksia. Mä oon ite kasvanut ihan huikeesti. Väitän olevani aivan eri ihminen nyt, kuin esimerkiksi kaksi vuotta sitten lukion päätyttyä ja väitän, ettei niin olisi jossei takana olisi näitä pidettyjä välivuosia. Toki elämässä on tapahtunut yhtä sun toista, mikä on kasvattanut mua älyttömästi mut lisäksi mä oon nimenomaan päässyt kokemaan vaikka ja mitä - ja koen ylpeyttä siitä, että oon ihan itse toteuttanut niitä juttuja.

Mut vaikka kuinka nautinkin elämästäni just nyt, niin se elämä, mitä välivuotena elää ei oo sitä mitä mä haluan. Mä en halua ikuisuuksia tehdä pelkästään töitä, joita teen vaan "pakosta". Saan totta kai työkokemusta ja oon ihan mahdottoman kiitollinen mun työmahiksista, mut uskon että ymmärrätte mitä ajan takaa. Toisaalta nautin suunnattomasti tietynlaisesta vapaudestani ja siitä, että voin ilman huolen häivää ottaa ja lähteä vaikkapa reissun päälle, mut silti samaan aikaan en haluais tällaista vapautta. Toisin sanoen mä rakastan tätä elämäntilannetta, mut silti inhoan yli kaiken.

Tää teksti on ollut viimeiset neljä viikkoa luonnoksissa odottelemassa. Se ehkä kertoo siitä, kuinka paljon opiskelukuviot on mua ahdistanut, mut halusin kuitenkin jakaa vähän ajatuksiani teillekin. Mä kuulisin mielelläni teidänkin suunnitelmista, meneillään olevista opiskeluista tai vaikkapa fiiliksiä välivuodesta, jos sellainen on takana tai edessä!  

8 kommenttia:

  1. Siis tää teksti on suoraan kuin omasta suusta! Tiedän niin miltä susta tuntuu kun ei tiedä mitä haluaa. Muakin ahdistaa kun moni kyselee mitä oon aatellut lukion jälkeen ja joudun kerta toisensa jälkeen vastaamaan että mä en tiedä, en todellakaan. Sitten kun ympärillä on niitä ihmisiä, jotka tietää minne haluavat ja ovat tietäneet sen jo peruskoulusta asti..

    Mulla on suunnitelmissa pitää välivuosi nyt lukion loputtua. Tästä syystä myös opiskelemaan hakeminen tuotti todellakin monet itkut ja raivonpurkaukset, koska en tiennyt minne haluan, en edes vaikka vitsillä olisin heittänyt. Joskus tuntuu ettei tästä tuu yhtään mitään, mutta kaikki aikanaan. Moni on sanonut välivuoden tekevän hyvää ja sillä aikaa saattaa hyvinkin saada selvyyttä tulevaan, tai sitten ei. Mutta ainakin on rauhassa aikaa miettiä ja elää juuri niin kuin itsestä tuntuu - matkustaa, käydä mahdollisesti töissä ja pohtia tulevaisuutta.

    Oon onnellinen sun puolesta, että oot löytänyt sellaisen alan, jota haluat lähteä opiskelemaan ja pidän peukkuja sun puolesta, että pääset syksyllä kouluun ja ala tuntuu omalta :) <3 ihanaa kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi, että ympärillä olevat ihmiset tietävät päämääränsä on ehdottomasti ollut asia, mikä lisää entisestään ahdistusta. Jotenkin on ollut vaikeeta katsoa vierestä, kun parhaat ystävät tietää mihin tähdätä kun itellä ei oo hajuakaan, vaikka onkin onnellinen muiden puolesta!

      Mä voin kokemuksesta sanoa, että välivuosi tulee varmasti olemaan sulle paras mahdollinen ratkasu ja se nimenomaan voi avartaa maailmaa ihan mahdottomasti - ja paras vinkki minkä voin välivuoteen on se, että NAUTI <3 Jos mulla ei takaraivossa olis ajatusta, että nyt on pakko päästä opiskelemaan, niin taatusti pitäisin tietoisesti vielä kolmannenkin välivuoden!

      Kiitos ihan älyttömästi, toivotaan että koulupaikka aukeis ja viihtyisin siellä :) Ihanaa kevättä sullekin Sofia <3

      Poista
  2. Et tosiaan oo yksin tän asian kanssa, täällä nimittäi yks kanssa! Mä viettelen tällä hetkellä ekaa välivuotta, joka kyllä itseasiassa pian loppuukin ja voi olla että toinen välivuosi tulossa, mutta se ei mua haittaa. On ollut ihanaa lukion jälkeen, kun saa ns vaan olla eikä oo tarvinnu stressata koulusta yms. Toki oon kouluun hakenut, mutta pakko myöntää että materiaaleja en ole kauheasti lukenut. Ehkä sekin kertoo vaan siitä, että mulla ei kauheaa hinkua vielä koulunpenkille ole. Mulla on kyllä suunnitelmissa muuttaa uuteen kaupunkiin ja ettiä töitä ja kämppä, koska haluan ottaa uuden askeleen elämässä ja nähä miten pärjään omillani. Nyt vain pitäis tosissaan alkaa toteuttaa tätä suunnitelmaa, eikä vaan jättää ajatustentasolle :D

    Ihanaa keväänjatkoa ja kesää sulle!!❤️ Kyllä asioilla on ennemmin tai myöhemmin tapana järjestyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huikeeta saada sieltäkin vertaistukea! Musta on myös lukion jälkeen ollut ihanaa pitää vapaata opiskeluista, kiva kuulla että sullakin on ollut positiivinen kokemus välivuodesta :) Mä oon henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pari välivuotta ei haittaa yhtään mitään - ennemminkin on vaan hyväks!

      Sun suunnitelmat kuulostaa huikeelta ja toivon todella, että pääset toteuttamaan niitä! Tsemppiä siis töiden etsimiseen ja uuden askeleen ottamiseen ;-)<3

      Ihanaa kevättä ja kesää myös sulle <3

      Poista
  3. Eks sä ollu jossain koulussa monimuotona vielä hetki sitten? Mitä sille kävi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin joo! Meinasinkin ottaa sen aiheeksi postauksessa, mutta päätin jättää kirjoittamatta. Koin, että koulutuksen taso oli vähän liian next leveliä - olin ainoa "tietämätön" kyseisessä koulussa enkä kokenut kuuluvani sinne, ainakaan vielä :)

      Poista
  4. Voin samaistua tähän ihan täysin! Oon sun kanssa samanikäinen ja pidin myös lukion jälkeen välivuoden. Mullakaan ei ollut mitään hajua, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Välivuosi oli ehdottomasti yks mun elämäni parhaimpia päätöksiä ja se toi hyvää perspektiiviä siihen, millaista elämä tulee olemaan sit kun käy vaan töissä. Mutta vaikka nautinkin suuresti siitä vapaudesta, niin tiesin opiskelun olevan se mun juttu. Olin koko viime kevään edelleen yhtä hukassa alanvalinnan suhteen, mutta yhteishaun kynnyksellä päätin että lähdetään nyt edes kokeilemaan jotain. Mietin, mitkä asiat mua lukiossa kiinnosti ja päädyin hakemaan yliopistoon alaa, jota en ikinä edes ollut miettinyt vaihtoehtona. Tä koulutus ei suoranaisesti anna sulle mitään ammattinimikettä, mutta ovia se avaa moneenkin suuntaan. Suoraan sanoen yhteishaun jälkeen mua vaan kauhistutti, että mihin soppaan tulikaan taas jouduttua. Pääsin kuitenkin kouluun ja ekan vuoden jälkeen en voisi olla onnellisempi! Välillä kannattaa hypätä tuntemattomaan, vaikka pelottaakin. Toivottavasti sulle käy yhtä hyvin! Tsemppiä lukemiseen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei ihan huippua kuulla sultakin positiivista välivuoden pitämisestä! Se on kyllä totta, että tuo tietynlaista perspektiiviä vaikkakin työnteko tulee toki olemaan ihan erilaista sitten myöhemmin :) Tää vapaus on kyllä tietyllä tapaa ihan mahtavaa, mutta mä voin kyllä myös sanoa kuuluvani ennemmin koulunpenkille.

      Ihana kuulla, että lopulta "riskin" ottaminen kannatti ja se osottautu sulle oikeeks jutuksi! Antaa kieltämättä itellekin toivoa tähän tilanteeseen, toivottavasti mäkin voin vuoden päästä sanoa samalla tavalla :) Kiitos kommentista ja tsempeistä <3

      Poista